Lisäystä Historiikkiin

Joululomalla sain käsiini Lihamyllyn tyylikkään kausijulkaisun ja ensinnäkin iso kiitos siitä huomiosta, minkä historiikki-osiossa olen saanut. Haluan kuitenkin tuoda esille sen äärimmäisen tärkeän lisäseikan, että seuraa rakennetaan aina tiiminä, eikä yhden yksilön tekeminen koskaan voi olla niin merkittävässä asemassa kuin painoksesta saa kuvan.

Itse olen ollut Lihamylly ry:n toiminnassa tosiaan vuodesta 1998 lähtien ja haluan tuoda tässä kiitokset niille henkilöille, jotka ovat jääneet mainitsematta seuran identiteetin rakentamisessa. Suurin kiitos ilman muuta seuran perustajajäsen Aki Lindroosille, jonka työ seuran taloudellisen puolen turvaajana on ollut mielestäni suurin teko seuran historiassa. Rahan hankinta urheiluyhteisölle on oman taitotasoni yläpuolella niin paljon, että se tuntuu lähes taikuuden tasoiselta toiminnalta.

A.Lindroos toimi merkittävässä asemassa myös I divisioonavuosina ja ne toimintaedellytyksiä tuli ennen kaikkea pääyhteistyökumppanuuksien kautta, jotka mahdollistivat sen, että kaksi kautta pääsarJOISSA oli jollain tavalla mahdollista. Lisäksi Lindroosin tekemä työ yleisesti salibandyn parissa on jäänyt alueella liian vähälle huomiolle ja pitkälti sen takia, että se tekeminen mitä ei tehdä Joensuun alueella ´Suuren Punaisen´ eteen on tietysti luonnollisesti vähemmän mediaseksikästä kuin maakunnan lippulaivan rakennusaineiden kerääminen.

Muista tärkeistä henkilöistä olen itsekin historiikista unohtanut ainakin seuraavat henkilöt:

1) Jani ´jäädytetty 52" Sironen, jonka työ mahdollisti seuralle Paikallis-TV:n tekstitelevisionäkyvyyden, joka on enemmän kuin pieni panos Lihamylly ry:n maineen kasvattajana.

2) Timo Sikkilän panos seuran taustajoukoissa ennen pääsarjavuosia oli hiljaisen puurtajatyypin mallinnus siitä työstä, jossa taustalla tehdään töitä pyyteettömästi muiden eteen.

3) I Divisioonajoukkueen valmentaja Pekka Pirhosen yksinäinen työ raskaassa tehtävässä. Lisäksi samassa yhteydessä on aina pakko mainita kyseisen joukkueen huoltopäälliköt Pasi Ikonen-Teemu Kurki, joiden työ oli varmasti laadukkainta, mitä seurassa on millään saralla koskaan tehty.

4) Terhi Vartiainen, seuran puheenjohtajaksi tilanteessa, jossa se oli enemmän kuin ´vaikea rako´. Kriisitilanteessa johtaminen ei koskaan ole helppoa ja suuri kiitos Terhille siitä, että seura on ylipäätään edes olemassa toiminnassa mukana.

5) Kaikki seuran jalkapallojaostossa, kaukalopallojaostossa ja lätkäjaostossa pelaanneet. Poikkiurheilullisuus mahdollisti sen, että salibandykenttien kilpakumppanit löysivät itsensä kesällä/kaukalossa itsensä saman pelipaidan kantajina. Tämä toiminta on varmasti jättänyt jälkensä siihen positiiviseen salibandyhenkeen Pohjois-Karjalan pelikentillä, mitä koetaan.

6) Lihamyllyn sidosryhmät. Seura ei toimi yksin, vaan erilaiset toimijat ovat mahdollistaneet sen toiminnan riemun, mikä vuosien aikana on ollut. Joskus tarvitsee matkustaa muutama kilometri, jotta osaa arvostaa asioita ja näin on ainakin itselläni käynyt. Kokoomus lanseerasi vaaleissaan joskus teemaa "Vastakkain asettelun aika on ohi". Tämä slogan toimii Pohjois-Karjalassa muualta katsottuna hämmästyttyvän hyvin. Suuren ja vauraan Oulun salibandykenttien yleiseet teemat ovat: virheiden etsintä muista, yhteistyökyvyttömyys ja halu katsoa vain omaa parastaan. Se, miten Karjalan kunnailla kaikkien ristiriitojenkin aikana on pystytty aina savun hälvennettyä näkemään yhteistyön merkitys ja urheilun yhteisöllisyys on varsinkin eri lajien alasarjatoiminnassa ollut laaja-alaista ja laadukasta.

Mika Saastamoinen

Seuraavat kotipelit:

Lisäystä Historiikkiin