PELIRAPORTTI:

Ottelun tilastot

Lihamylly matkasi Joensuusta Ohtaansalmen kelta-mustalle puolelle hiukan vajaamiehisenä. Joukkueen riveistä puuttuivat jalkavammojen vuoksi Sammeli Kuisma, Tony Hurme sekä Janne Nylander. Lisäksi joukkueen riveistä uupuivat Aki Ikonen, Jani Kuokkanen ja maalivahtiosaston toinen lenkki Pasi Rouhiainen.

Joukkue lähti kahdella kentällä haastamaan kotijoukkue E-KI:ä ja alkuhetkistä lähtien oli ainakin selvää, että olosuhteet olivat kaukana Joensuun pään komeista mattoalustoista; liukas lattia, pieni kaukalo ja pomppiva pallo tekivät ottelun kulusta kaikkea muuta kuin laadukkaan ja läpi kamppailun varsinkin Lihamyllyn pelaajaosasto teki mitä erilaisimpia virheitä, kun pallosta huidottiin urakalla ohi ja välillä mentiin samalla tahdilla miehistäkin ohi. Sammakkopaitojen alku oli kaikesta huolimatta tuloksellisesti loistava; ensin Jarmo Heiskanen löi Timo-Tuomas Koiviston laukauksen jälkipölyt verkkoon ja vain 40 sekuntia myöhemmin Juho Moilanen pommitti vieraat kahden maalin johtoon. Tässä osumassa oman apunsa antoi kotijoukkueen maalivahti Juha Nevalainen, joka seikkaili torjunta-asennossa kaukana sieltä, missä maalivahdit yleensä ovat. Ja ei kahta ilman kolmatta; I-osastossa Lestelä syötti ja Havukainen maalasi. Lihamylly meni kymmenessä minuutissa 0-3 johtoon, mutta rehellisyyden nimissä avauseräkin oli tasaista vääntöä. Loistavasti ensimmäisen kaksikymmentäminuuttisen torjunut Miika Voutilainen näytti miten torjutaan ja pitkälti Voutilaisen loistavilla otteilla avauskolmanneksesta puhdas voitto. Ensimmäisen erän huolestuttavin hetki oli taasen Markku Kolehmaisen kaatuminen oman kätensä päälle, mutta sammakkoritariston onneksi Kolehmainen pääsi otteluun muutaman minuutin huilin jälkeen takaisin mukaan.

Toinen erä ja sama liukkaus jääl…kentällä. Jos Mylly oli avauserän alussa tehokas, niin toisessa jaksossa tehokkuuden merkit näytti Kurkimäen miehistö. Ensin Miika Hartikainen punnersi pallon ohi Voutilaisen, tämän jälkeen vaparipeiton mentyä täysin penkin alle Mika Lappalainen laukoi Voutilaisen sormien kautta kavennuksen ja pisteeksi tasoituksen päälle Joensuun vemppasankari Pasi Laitinen ujutti rankkarin sisään ennen ottelun puolivälin kongin kumautusta. Tilannetta edelsi Markku Kolehmaisen hyvä puolustuspeli, jossa Kolehmainen kuitenkin joutui rikkomaan selvästi ja tässä tilanteessa todella sallivan mailaanpelaamislinjan kamppailuun valinnut tuomaripari Stranden-Varonen vihelsi Kolehmaiselle penkkiä ja penaltia. Lihamyllyn aikalisän jälkeen pelitilanteet tasoittuivat jälleen ja Mylly pääsi karkaamaan johtoon, kun Juho Moilasen ja Iikka Voutilaisen hyvä yhteispeli toimi ja I.Voutilainen siirsi pelivälineen kotijoukkueen maaliin. Loppuerä maaleitta ja viimeiselle kahvitauolle tilanteessa 3-4.

Viimeinen erä oli sinällään yhtä sekava kuin kaksi ensimmäistäkin, mutta jännittävää taistoa ja tilanteita kyllä nähtiin kaikille n. 30 katsojalle, jotka ottelua seurasivat. Etelä nousi, toisin kuin USA:ssa, ja Lihamyllyn liika hyökkäyspeli yhdistettynä keskialueen kikkailumenetyksiin kostautui kahdella takaiskumaalilla. Viimeiselle kympille Mylly takaa-ajoasemassa. Viimeisen kymmenenkin minuutin aikana nähtiin vielä kolme maalia; ensin Markku Kolehmainen pyssytti komeasti Jari Piispasen esityöstä punamustat tasoihin. 2 min 23 sekuntia tästä ja kotijoukkue jälleen johtoon ja pisteet näyttivät lipuvan jo Kapasen valtakuntaan. Juho Moilanen päätti kuitenkin toisin ja nosti sammakkomiehet vielä tasoihin Juuso Kukkosen esityöstä ja näin ollen 60 minuutin pelin jälkeen todettiin taululla olevan numerot 6-6 ja viiden minuutin jatko-ajalle. Tätä ehdittiin pelata reilut kaksi minuuttia, kun Timo-Tuomas Koiviston johtama hyökkäyskolmikko ajoi itsensä turhan rohkealla päätykarvauksella tilanteeseen, jossa kotijoukkue pääsi nostamaan hyökkäyksen 3-2 muodostelmassa ja valitettavasti myös Miika Voutilaisen jaloista löytyi se pieni rako, josta pallo lipui Lihamyllyn maaliin. Miika Hartikaisesta sunnuntai-illan sankari ja Lihamyllylle tyly, mutta ansaittu maalin tappio Pohjantien pölyareenalta.

Lihamyllyn otteissa näkyi läpi ottelun todella selvästi tottumattomuus pieneen parkettikenttään. Joukkue ajoi järjestään tilanteista ohi joko ylipelaamalla tai sitten turhalla aikailulla, jonka ansiosta E-KI pääsi pallon riistoihin. Miika Voutilainen aloitti ottelun todella hyvin, mutta jatkoajan pieni lapsus tietysti näkyy valitettavan nopeasti tuloksessa, mutta Voutilainen oli kyllä eittämättä joukkueen parhaimmisto. Koiviston hyvä asenne omia heimoveljiään kohtaan näkyi ja Koiviston pelaamisen tasolla joukkue olisi kyllä varmasti pisteet haalinut matkajuomisiksi Karjalaan. Juho Moilanen pyssytti hyvät tehot 2+1 ja pystyi joukkueesta ehkä eniten rauhallisiin otteisiin, mutta toki hänellekin jokunen virhe sattui. Hyökkäystrio Kukkonen-Kolehmainen-Piispanen taas ei voi kovin tyytyväinen olla iltaansa; alkukauden otteluissa herrana&hidalgona pyörineet Kolehmainen ja Piispanen keräsivät ruman tehosaldon ottelusta ja osansa varmasti tässä kentässä, mutta osansa myös turhan helpoissa virheissä, mitä pelaajat tekivät.

Kotijoukkue E-KI oli kaiken kaikkiaan melko harmaan laadukas paketti, jossa ajoittain näkyi Pasi Laitisen pelaaminen, mutta kaukana tähtipelaajan loistosta Laitisen esitys tässä kamppailussa oli muiden kotijoukkueen pelaajien noustessa myös tehokkaaseen rooliin.

Lihamylly jatkaa kauttaan tulevana sunnuntaina, kun joukkue matkaa lentopallon facebook-häiriköiden valtakuntaan, Pieksämäelle.

Valmentaja Mika Saastamoisen kommentit:
"Lyhyesti sanottuna parempi voitti...Analyyttisemmin...Liukas kenttä, salliva tuomarilinja, pallokin on valitettavasti pyöreä ja se pomppii. Maailman turhimpia urheilukliseitä on tässä pakko käyttää. Elikkäs ei kunnioitettu peliä ja varsinkaan sen lainalaisuuksia. Liukkaalla kentällä ei saatu pallokontrollia kovin hyvin itselle ja tästä huolimatta tehtiin paljon yksinkertaisia virheitä vaan sen takia, että nöyryys pelata yksinkertaista peliä unohtui. Tämän kautta sitten EKI oli tuon verran parempi. Alku lähti ottelussa turhankin hyvin liikkeelle ja tämän avulla olisi saatu helppo vierasvoitto, jos olisi maltettu pelata nöyremmin loppuun asti.

Koiviston Tipin asenne oli päivän parasta, lisäksi Heiskasen Jarmon peluutus pakkina tuotti hyvän tuloksen, muuten sellainen tasainen esitys, joka riitti tähän ja ottelusta on hyvä oppia vieraspelaamisen aakkosia eli n, a ja y-kirjaimista enemmän harjoituksissa...Toki ottelun suurin epäonnistuja olin minä, en missään vaiheessa peliä päässyt jyvälle siitä; a) mitä lajia tämä luistelu on, b) minkä urheilulajin säännöillä tätä pelataan ja c) mitä minä täällä oikein seisoskelen."