AJATUKSIA VUODEN VAIHTUMISEN LÄHESTYESSÄ
Lihamyllyn www-toimitus kyseli vuoden vaihtumista odotellessa edustusjoukkueen valmentaja Mika
Saastamoiselta ja kapteeni Juho Moilaselta muutamia kysymyksiä. Tässä kysymykset ja lisäksi myös vastaukset kaupan päälle.
1.1. Miten oma alkukautesi sammakkosydän pamppailen on peleissä mennyt?
MS: Penkin edessä on ollut ihan kiva olla silloin harvoin kuin olen peleihin kerennyt. 14 kg painonnousulla
pelaaminen on tietysti puhdasta vitsiä ja sen jälkeen itkua, mutta valmentamisessa on hetkittäin
ollut ihan kohtuullisen mukaviakin hetkiä. Lähinnä puhtaasta velvollisuudentunnosta lähtenyt valmennuspesti voisi surkeammaltakin tuntua.
JM: Pitkään kesällä näytti siltä, että joudun polttamaan sammakkopaitani ja
hylkäämään Joensuun ykkössalibandylippulaivan. Työ kuviot järjestäytyivät
kuitenkin Pyhäselän kunnan (R.I.P.) suosiollisella avustuksella
Pohjois-Karjalaan.
Alkukausi on mennyt hyvin. Kipinä salibandyyn on syttynyt jälleen, kiitos siitä kaikille
Lihamyllyn sidosteryhmille. Ajoittain työnteko on haitannut harrastustoimintaa - ilmiö on kuitenkin tähän mennessä
ainoastaan vaikuttanut positiivisesti peleihin.
2. Miten joukkue on suoriutunut syksyn taistoista?
MS: Tuloksellisesti ollaan menty eteenpäin ja marras-,joulukuun vaihteen kahden viikon jakso, jossa ihan harjoiteltiin auttoi myös
pelillisesti. Ilmeisesti siis joukkue on täynnä lahjattomuuksia.
Tavoitteeksi ennen kautta omat ja varsinkin vieraat laittoivat sarjan häntäpään välttämisen ja siihen nähden
arvosanaksi tulee sellainen, ette syksyä tarvitse kenenkään uusintatentillä suorittaa.
JM: Kapteeni on saanut olla joukkueestaan ylpiä. Otteluissa hallille löytäneet
pelaajat ovat antaneet kaikkensa. Erinomaisiin suorituksiin positiivisen
nosteen lienevät vaikuttaneet hyvät henkilökemiat.
3. Kuka on alkukauden Lihamyllyn suurin yllättäjä?
MS: Omanlainen yllättäjä ehkä minulla on ollut Kolehmaisen Markku, jonka tasoa en kuitenkaan ihan noin
kovaksi uskonut kuin mitä herra alkukaudesta parhaimmillaan oli. Haastoi jopa Piispasta sarjan parhaan pelaajan tittelistä.
Yllättäjäakseliin nostan eniten kuitenkin Heiskasen Jarmon, jonka alkukausi on ollut todella hyvä.
JM: Joukkueessa on ollut monia positiivisia yllättäjiä. Mainitakseni muutamia,
Juuso "kukko" Kukkonen ja Sammeli Kuisma ovat olleet joukkueelle erittäin
tärkeitä pelaajia.
Tietenkään ei saa unohtaa Jokipojista siirtynyttä Iikka "Ixu" Voutilaista, joka on luutinut pakkiparinani vähintään kiitettävällä
suorituksella.
4. 4. Kerro lyhyesti sarjan muista joukkueista, onko ollut yllättäjiä/pettymyksiä?
MS: Lehmon kausi on ollut juuri niin ´katkeranhelppo´ kuin tuossa tilanteessa olevan joukkueen yleensäkin (vrt.viime kauden L&M).
Pyhäselän kausi on vissiin alussa mennyt vähän alakanttiin, mutta joukkueelta jonka kotikunnan hallista tippuu katto ei ehkä voikaan odottaa enempää. Savon joukkueista Etelä Kuopion Laitiset on hyvin palloa pomputtaneet
kotisalissa ja siitä heille suuri kiitos. Tomuluistelubandy ei ole helppo laji varmasti kellekään. Eno on ollut odotetun heikko ja Kanilauma ehkä vähän minulle pettymys, kun siellä sentään on ihan oikea valmentaja joukkueen apuna.
JM: Yhtään huonoa vastustajaa ei ole vastassa ollut. Pisaba on ollut mielestäni
kovin vastustaja. Joukkue ei ilmeisesti ole kuitenkaan syttynyt samaan
taisteluun muita joukkueita vastaan kuin Myllyä.
Myöskään KLC ei missään nimessä ole sarjasijoituksensa veroinen - joukkue pelaa suurella sydämellä
ja ottanee enemmän voittoja kevät- kuin syyskaudella.
5. Kuvaile miten tämän kauden ja viime kauden valmennus (Saastamoinen/Laakkonen) eroaa toisistaan?
MS: Suurin ero on varmasti siinä, että Jouni on kokenut ammattivalmentaja ja itse melkoisen vähän asiaan panostava harrastelija. Jounin vahvuudestahan
osa tämän vuoden menestyksestä on varmasti kiinni, koska hyvät pohjat on tehty kahtena vuonna.
Itse yritän tehdä joukkueesta viisikkopelaamisen kautta menestyvän, Jouni varmasti enemmän painotti siihen, että yksilöt kehittyisivät. Itse kun on sählyä pelannut
yli 10 vuotta yhtään siinä kehittymättä ehkä tuo enempi tuollaisen synergia-ajatuksen pelaamisen taustaksi.
JM: Kyseisten valmentajien filosofiat eroavat toisistaan.
Laakkkonen toimiinimenomaan pelaajien kehittäjänä. Saastamoinen taas panostaa taktiseen
puoleen ja sidosteryhmäyhteistyöhön ja brändin kiillotukseen.
M.Saastamoinen myös on oppinut organisaatiopsykologian luennoilla kaupalliseen alaan
liittyviä asioita ja soveltaa niitä käytännössä salibandyyn. Tähän
luettaneen yhteistyöorganisaatioiden kanssa tehtävä yhteistyö, kuten
jatkuvat yhteistyötahosponsorikuvaukset.
6. Kumpi on kovempi juttu Ahtisaaren Nobel vai Tiitun jatkoaikamaali?
MS: Varmaankin tuolla maalilla tarkoitetaan MM-finaalia. No, eiköhän asiat ole vähän eri suhteissa, kun Mahtisaaren palkinto kuitenkin oli
melkoinen tunnustus Rauhanteolle ja toki myös kaiketi vähän piikkiä Putinin nukkepresidentin yms. suuntaan.
Tiitun maali on tietysti hieno juttu, kai sen voisi nostaa lähelle Jari ´Upe´ Pulliaisen Niiralan räjäytystä, mutta ei nyt ihan lähelle kumminkaan.
JM: Riippuu tarkoitetaanko tiitun jatkoaikamaalia Ruotsin verkkoon Prahassa 2008
vai Josban a-juniorit A-junioreiden SM-finaalissa kaatanutta maalia vuonna
2003? Terohan on jatkoaikamaalien erikoisseppo. Ahtisaaren nobel on saanut
ristiriitaisen vastaanoton; yhtäältä juhlitun toisaalta hyvin vihaisen kuten
itänaapurissamme. Nobel olisi voitu jakaa suomalaiselle Ahtisaarelle jo pari
vuotta sitten, mutta Globenissa salibandyn mm-finaalia seurannut Nobel
komitea ei voinut jakaa rauhan nobelia ihmiselle, jonka isänmaata edustavan
maajoukkueen jäsenet alkavat aggressiiviseen tukkanuottassotaan kesken
MM-finaalin.
Myös tiitun ja. maali vuosimallia 2008 sai ristiriitaisen vastaanoton;
Suomessa pidettiin, mutta Ruotsissa ei niinkään. Näitä kahta tapahtumaa ei
mielestäni voida rinnastaa, sillä Nobel on selvästi suomen ja venäjän
välinen asia ja salibandyn mm-finaali Ruotsin ja suomen!
Www-toimitus kiittää haastattelusta!
