 |
|
|
|
|
|
|
|
Seuraavat kotipelit:
Kenties tulossa |
MyllyntaustaHistoriaa vuosilta 1991-1998Kaikki sai alkunsa Imatrankosken lukion 2A luokan poikien kesken keväällä 1991. Halusimme koettaa taitojamme jalkapallon saralla Imatran puulaakisarjassa. Muutamaa lujaa vahvistusta lukuun ottamatta kaikki pelaajat tuolta surullisen kuuluisalta luokalta. Loistavasta nimestä - Lihamylly, joka nyt taipuu jokaisen itseään kunnioittavan salibandyharrastajan huulilla Pohjois-Karjalassa - saamme kiittää entistä luokka- pelikaveriani Riku Ahosta. Valitettavasti Riku ei enää vuosiin ole ottanut osaa Lihamyllyn toimintaan. Lihamylly herätti heti syntymänsä jälkeen ansaittua huomiota. Kun kolme loukkaantunutta kaveria - kaksi kepeillä liikkuen ja yhdellä keskisormi paketoituna - saapui luokanvalvojamme tunnille, tokaisi ihailtu opettajamme: "Älkää kertoko, Myllyllä oli treenit!". Myös muut koulutoverimme katsoivat meihin myllyläisiin kunnioittavasti aina luettuaan koulun aulan seinältä kootut selitykset tappiollisen ottelun jälkeen. Ei tainnut Lihamyllylle tulla ensimmäisenä vuonna ainuttakaan voittoa puulaakin alimmalla tasolla. Mutta jo ensimmäisenä toimintavuonna otimme päätavoitteeksi saunailtojen järjestämisen. Ja siitä ei tingitä!Seuraavana vuonna olikin vuorossa seuran ainoa välivuosi, kun senhetkinen vastuuhenkilö unohti ilmoittaa joukkueemme sarjaan. Tuosta unohtamisesta on liikkunut monenlaisia huhuja, joita en rupea nyt tässä läpi käymään. Tuosta ikävästä unohtamisesta lähtien Lihamyllyn asioista huolehti lähinnä kova myllärikolmikko: Olli Korte, Sami Lievonen ja Saku Lindroos eli allekirjoittanut. Tuolloin alkoi myös Lihamyllyn huima nousu ja uho, joka on vienyt jalkapallojaoksen Imatran puulaakijalkapallon korkeimmalle tasolle ja huimiin suorituksiin Imatran lähialueen jalkapalloturnauksissa, joissa "Mylly" on pelottavalla tavalla nöyryyttänyt vastustajiaan ottelusta toiseen. "Myllyn miehet" ovat aina osanneet myös nauttia menestyksestä. Kesällä 1997 Lihamylly voitti suvereenisti Imatran puulaakin 1.divisioonan ja juhli tapausta Imatran keskustassa riehakkaasti. Ohjelmassa oli mm. kaljan juontia voitetusta kiertopalkinnosta ja voitonlauluja kävelykadun esiintymislavalla. Eräänkin pelaajan kerrotaan olleen niin juhlinnasta sekaisin, ettei sille voinut ravintolassa puhua kun hän lauloi koko illan. Salibandytoimintamme sai alkunsa keväällä 1997 rakkaan isoveljeni Aki Lindroosin umpihullusta ideasta: "Ruvetaan pelaamaan säbää!" Aloimme siis pohtia uuden suurseuran perustamista Joensuuhun. Tarkoitus oli koota joukkueen runko vanhoista Imatran kavereista (ei kuitenkaan Lihamyllyn jalkapallopelaajista) ja vahvistaa joukkuetta paikallisilla suuruuksilla. Tässä vaiheessa joukkue kulki nimellä Maksalaatikko ja peliasujen oli määrä olla joukkueen nimen mukaiset. Karmea idea. Jossain vaiheessa tuli kuitenkin valo pimeyteen ja keksin, että joukkueemmehan voisi olla Lihamyllyn salibandyjaos. Tällöin myös pitkäaikainen haaveeni Lihamyllyn rekisteröinnistä toteutuisi. Näin päätimmekin tehdä. Hallitukseen valittiin puheenjohtajaksi allekirjoittanut, rahastonhoitajaksi Aki Lindroos ja kolmanneksi pyöräksi Toni Lindroos. Rekisteröintihakemuksen jätimme 1997 ja päätös rekisteröinnistä saatiin 1997. Olimme jo ilmoittaneet Lihamyllyn SSBL:n sarjaan kaudelle 1997-1998, kun totesimme joukkueen kokoamisen vanhojen kavereiden menetelmällä mahdottomaksi. Peruimme ilmoittautumisemme ja jäimme punomaan juonia seuraavaa kautta varten. Keväällä 1998 pidimme hallituksen kokouksen, johon Aki oli kutsunut vieraiksi kaksi Lihamyllyn tulevaa pelimiestä, Juha Malisen ja Petri Vainion. Kokouksessa keskusteltiin joukkueen kokoamisesta SSBL:n 6.divisioonaan. Kokouksessa keskusteltiin kannattajajäsenien ja muiden tukijoiden hankkimisesta. Keväällä Kari Korolainen suunnitteli Lihamyllylle upean logon, joka on sittemmin esiintynyt kaikissa mahdollisissa yhteyksissä ja papereissa. Keväällä syntyi ehkä Lihamyllyn historian nerokkain idea. Oli järjestettävä katsastusleiri eli draft. Leiri pidettiin 18. 19.4.1998 Rantakylän ala-asteella ja paikalle saapui toinen toistaan taitavampia pelimiehiä esittelemään osaamistaan. Leirin tuloksena neljä ukkoa varmisti itselleen pelipaikan Lihamyllyssä. Huhujen mukaan tuonaikaiset Josban naisissa pelanneet maajoukkuepelaajat joutuivat harjoittelemaan erikoistilanteita kylmässä Kemiläisen hallissa, kun Rantakylän sali oli varattu. Alkuperäisteksti: Saku Lindroos |
|
